Viimeksi kirjoitin, kuinka mainitsin peliongelmastani melko uudelle tuttavuudelle. Pari päivää sitten ylitin jälleen uuden kynnyksen, kun avauduin asiasta parhaalle ystävälleni - en tosin naamatusten, mutta Messengerissä keskustellen. Kirjoittamalla asioista on aina helpompi alustaa koko juttua, minkä vuoksi aina puollan kirjoittamista keskustelemisen sijaan varsinkin, kun aihe on sellainen mikä omasta mielestä vaatii hiukan taustan selvittämistä ja sitten myös sen tähdentämistä, että olen kaikesta huolimatta kunnossa. Sellaisia asioita ei aina saa kunnolla sanotuksi face to face.

Ystävä otti asian vastaan hyvin. Hän totesi, että on hänelle kunnianosoitus että luotan häneen näin paljon kertoakseni jostakin sellaisesta asiasta, jota en ole kertonut juurikaan kenellekään muulle. Melkein itkuhan siinä itselläkin pääsi, kun luki niitä kannustavia viestejä ja varsinkin yksi lause, jonka ystävä kirjoitti. Että tästäkin tiedosta hän voisi sysätä vaikka kaikki raha-asiansa minun haltuuni, koska luottaa minuun ihmisenä. Tämä on jotakin järjettömän valtavaa.

En edelleenkään usko, että tulen kertomaan tästä vanhemmilleni - isän osalta tiedän järkähtämättömällä varmuudella, että minkäänlaista ymmärrystä tai tukea en siltä puolelta tulisi saamaan. Äitini todennäköisesti tukisi minua, mutta hänellä on ollut niin paljon ongelmia alkoholiriippuvaisten ihmisten huolehtijana, etten halua antaa hänelle yhtään enempää huolenaihetta vaikka tilanne onkin nyt melko hyvin hallussa. Tunnen hänet kuitenkin sen verran hyvin, ettei hän voisi olla huolehtimatta.

Nyt kuitenkin tilanteeni tietää sekä kumppanini että paras ystäväni ja uskoisin, että tämä riittää toistaiseksi. Olen hemmetin onnekas.

- ExPeluri