Tutustuin jokin aika sitten Jenna Mäkelän tapaukseen. Jenna on omien sanojensa mukaan "kirjailija, kokemusasiantuntija ja vertaistukiohjaaja. Toipunut rahapeliriippuvainen." Jennalla peliriippuvaisuus oli kestänyt useita vuosia ja velkaa on kertynyt 2-300 000 euroa. Takana on myös yritys päättää oma elämä. Jennan blogiin löydät tästä.

Jos jatkaisin pelaamista ja jos minulla olisi masennus (en tiedä onko, mutta ei ainakaan mitään virallisesti todettua), niin en yhtään epäilisi etteikö oma tilanne voisi eskaloitua samanlaiseksi kuin Jennalla. Jennaan verrattuna tämän hetken ongelmat ovat pikkukiviä kengissä - velkaa kun itsellä on "vain" sen parin tonnin luokkaa, enkä ole koskenut pikavippeihin tai kavaltanut rahaa sukulaisilta. Osaan silti ainakin raapaista Jennan toivottomuuden tunnetta tilanteen oltua pahimmillaan.

Nykyään Jenna on ollut ihailtavasti pelaamatta pian kahden vuoden ajan ja on avainhenkilö "Pelikoneet kaupoista" -kansalaisaloitteen ja -kampanjan takana. Kampanjan tarkoitus on nimensä mukaisesti saada rahapelikoneet pois kauppojen ja kioskien tiloista.

Kampanjan idea on hyväätarkoittava, mutta en ole henkilökohtaisesti varma kuinka se pystyy saavuttamaan tavoitteensa. Pelikoneita on totuttu näkemään kaupoissa ym. jo 1980-luvulta asti, jolloin kolikkoa yritettiin taiteilla Pajazzon oikeaan loveen ja Potti tarjosi helppoa sattumavoittoa. Kuulun siihen ikäryhmään, joka pelasi rahapelejä jo lapsena, koska silloin ikärajat olivat hetken aikaa hyvinkin sallivat.

"Monen rahapeliongelmaisen pelitaival on saanut alkunsa nimenomaan kauppojen rahapelikoneilta. On nähty jo lapsena muiden pelaavan ja myöhemmin siirrytty itse pelaamaan. Rahapeliongelmaiselle jo pelkkä pelikoneen näkeminen laukaisee voimakkaan pakon pelata." - Pelikoneet kaupoista -kampanjasivun UKK

Tätä kampanjan väitettä en edes peliongelmaisena allekirjoita. Lapsena pelasin, koska se oli hauskaa, mutta rahapelin hauskuus ei ylittänyt uutta sarjakuvaa tai kavereiden kanssa tehtyä pyöräretkeä. Se oli siis melko harmitonta. Lisäksi pelkkä pelikoneen näkeminen ei laukaise minulla "voimakasta pakkoa pelata". Ja kun tähän ynnätään vielä se, että olen työni vuoksi rahapelien kanssa tekemisissä ihan joka arkipäivä, pätee tämä kampanjan väite yhä vähemmän.

Kampanja ohittaa täysin sen, miksi useat peliongelmaiset pelaavat. Tylsyys. Masennus. Jännityksen haku. Voittaminenkin toki, mutta se on monella vain kirsikka kakun päällä. Jos siis kuljen kaupassa Veikkauksen automaatin ohi, niin en tunne minkään kuvitteellisen lasson kiristyvän ympärilleni ja vetävän minua pelin ääreen.

Henkilökohtaisesti minulle on yksi ja sama, ovatko pelikoneet jatkossakin kaupoissa kassojen läheisyydessä vai eivät. Mutta suurimmalle osalle väestöstä (allekirjoittanut mukaan lukien) kyseiset pelikoneet ovat enimmäkseen harmitonta ajanvietettä. Ja tämän vuoksi uskonkin, että Jennan kampanja on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Varsinkin pikkukylissä, joissa ei ole kasinoita tai Veikkauksen peliluolia, asukkaat varmasti harmistuisivat jos heiltä vietäisiin pieni hauskuus ruokaostosten yhteydestä.

On myös hyvä muistaa, että Jennan ongelmat kerääntyivät pääsääntöisesti nettikasinoiden muodossa. Nettikasinot eivät katoa, vaikka pelikoneet vietäisiinkin kaupoista pois. Nettikasinot ovat aina saatavilla tietokoneiden, kännyköiden ja tablettien kautta.

Mutta, kuka tietää, ehkä tämä tuulimyllytaisto tuottaa tulosta - tai sitten se jää puolitiehen. Tätä kirjoittaessa kansalaisaloite on kerännyt reilussa kuukaudessa lähes 13 000 allekirjoitusta. Kävi niin tai näin, on hieno nähdä miten Jenna on päässyt polkaisemaan itsensä parempaa elämää kohti ja haluaisi estää vastaavan tapahtumisen muille.

- ExPeluri